Opiskelut mielessä

Ja se pari päivää sitten katsottu "The Strangers" elokuva ei vain jätä minua rauhaan! Se pyörii mielessäni koko ajan ja saa oloni ahdistuneeksi. Minkäs teet kun tiedät tämän ja silti katsot elokuvia. Huoh! Mutta minkäs minä teen, kun asun sellaisen kanssa, joka rakastaa kauhuelokuvia eikä halua katsoa niitä yksin! Lopulta hän onnistuu saamaan minut suostuteltua katsomaan sen, ja sen jälkeen en nukukkaan parina yönä kunnolla! Ja koko seuraavan kuukauden olen niin vainoharhainen, että pelästyn kun rappukäytävästä kuuluu askelia.

Kuitenkaan aiheeni ei tänään ole kauhu, vaan itseasiassa suunnitelmani mennä opiskelemaan. Minulla on itseasiassa ollut jo useampia toiveita minne voisin mennä, mutta en vain osaa päättä. Sen sijaan ystäväni, perheeni ja poikaystäväni ovat näköjään päättäneet jo puolestani ja ihmettelevät miksi en tee sitä, mikä heidän mielestään olisi minulle hyväksi. Eivät onneksi painosta, mutta pistävät kuitenkin miettimään!


Parturikampaaja
Pari ystävääni tietävät, että osaan laittaa hiuksia ja teen ihan hyviä kampauksia, tosin harjoitustakin kaipaisin, mutta pärjään siinä. Tuon tyylisen kampauksen esimerkiksi tein äidilleni hänen hääpäivänään. Ja tein myös toiselle ystävälleni hääkampauksen ja hänen miehelleen. Olen myös tehnyt monia kampauksia häihin ja muihin tilaisuuksiin ystävilleni. Tosin olen hyvin pikkutarkka, ja jos kaikki ei ole täydellisesti minä hermostun. Mutta en välttämättä kuitenkaan haluisi opiskella parturikampaajaksi. Niitä on jo niin monta ja tuntuu siltä, että kaikki aikovat parturikampaajiksi. En vain halua olla samanlainen kuin kaikki muut.


Ompelija (vaatteiden tekijä)

Ja pari muuta ystävääni tietää, että pärjään käsitöissä, ainakin koulussa pärjäsin. Kyllä tottakai minä osaan neuloa, ja ymmärrän miten minun kaikki pitää tehdä ja osaan tehdä tasaista ja hyvää jälkeä, niin kuin tuossa ylemmässä villapaidassa näkyy. Sen tein joskus 15 vuotiaana koulussa. Ja olihan se hieman hankala, mutta se on myös tylsä, enkä ole kertaakaan sitä käyttänyt. Sen sijaan ompeleminen ei minulta onnistu enää niinkään hyvin. Saumani ovat aina vinoja, ja jälki ei näytä niin kovin hyvältä. Joten en erityisemmin pidä siitäkään ideasta. Sen sijaan stylistinä tai vaatesuunnittelijana olisi ihan kiva olla.


Psykologi

Tähän ei nyt valitettavasti ollut kuvaa. Kuitenkin äitini on koko ajan puskenut minua eteenpäin kaikessa mikä liittyisi yliopistoon menemiseen. Psykologia nyt oli yksi kiinnostava aihe ja kuuntelen jo itsestään ihmisiä ja heidän ongelmiaan aina. Kaiken lisäksi osaan auttaa heitä niissä ongelmissa ja antaa neuvoja. Mutta en tiedä jaksaisinko olla koko päivää kuuntelemassa ihmisten ongelmia ja jaksaisinko opiskella ja panostaa siihen tarpeeksi.


Kokki

Ainoa, joka saa kunnolla maistella kokkaamisiani on poikaystäväni ja hänen sanojensa mukaan hän pitää ruuistani. Hän itseasiassa pitää niistä niin paljon, että haluisi että rupeisin kokiksi. No kyllä minä itseasiassa ihan mielelläni teen ruokaa, ja osaan luoda ruokaa erilaisimmista aineksista. Kaiken lisäksi käytän ruuan laitossa mielikuvitusta. Kaikkein eniten tykkään tehdä kakkuja. Ja vaikken tuota ylempää kakkua olekaan tehnyt, monia muita olen. Joista minulla ei näköjään ole kuvia. Tuo ylempi kyllä näyttää hyvältä! Suunnittelen koko ajan jotain uutta kakkua, varsinkin juhlatilaisuuksiin. Bravuurini on tällä hetkellä moccasuklaajuustokakku. Rakastan juustokakkuja, joten ajattelin oppi tekemäänkin niitä. Tämä on itseasiassa yksiala, jota voisin jo harkita.

Kaikki nämä ovat ihan hyviä vaihtoehtoja, mutta kun mietin mitä itse haluisin tehdä, se on kirjoittaminen. Rakastan kirjoittamista kaikissa muodoissa! Varsinkin rakastan tarinoiden keksimistä, henkilöiden luomista ja kaiken sen yhdistämistä. Olenkin jo keksinyt monia tarinaideoita, mutta pitäisi vielä jaksaa kirjoittaa ne loppuun asti. Mutta tässäkin asiassa olen samaa mieltä kuin äitini. Kirjoittaa voi milloin vain, kannattaa siis myös harkita ura myös jossain muussa.

Mitäs uratoiveita teillä on? Ja patistaako teitä joku johonkin?

Päätin osallistua myös Mintun arvontaan. Osallistukaapa tekin.

Ja lopuksi kuva kisustani, kun se oli vielä ihan pieni ja viaton ja aivan mahdottoman söpö!