Thaimaalaisittain

Tässä yhtenä päivänä tuo kultani päätti vähän ilahduttaa minua ja teki saamastaan thaimaalaisruoka kirjasta minulle ruokaa.

Itse ruuasta en onnistunut ottaa kuvaa, koska se tuhoutui niin nopeasti, mutta voin vannoa, että se oli tulisempaa kuin ravintolassa. En ymmärrä miten me siinä onnistuttiin, kun ei siihen chiliäkään tullut :o

Ruokaan tarvitaan 2 rkl öljyä paistamiseen. 2 suurta sipulia ja 3 kynttä valkosipulia silputtuna pannulla. Sekaan 5 cm pala inkivääriä raastettuna ja sitten Kua-currytahnaa, mutta me käytimme vihreää currytahnaa. Sekaan 900g kanaa. Thaimaalaiset mieluiten käyttävät kunnon kanaa, jota itse paloittelevat, mutta suikaleetkin käyvät. Me tosin käytimme vain 400 g kanaa, että tulisuus voi johtua siitäkin. Kun kana on täysin ruskistunut sekaan ½ tl suolaa ja 4,5 dl kookosmaitoa. (Jos olet laihduttaja tämä ei käy sinulle, kun kaikki niin selittävät, että kookosmaito on hyvin rasvaista ja epäterveellistä yms. yms.) 2 rkl kalakastiketta ja 2 rkl sokeria sekaan. Anna hautua 10 minuuttia ja tarjoile. Lautasille vielä 2 rkl limetinmehua ja voilaa valmista ja tosi hyvää!!

Päätin sitten ilahduttaa kultaani ja tein meille valmis pannacottaa laatikosta. Hyvää tuli. Söimme sitä kiwin ja ramboutanin kanssa. Voisi joskus kokeilla ihan itsekin tehdä tuota pannacottaa sen verran hyvää tuli. Vaikka aika vinossahan se on :S

Eilen aamulla mulle ihan hirveä himo näihin leipiin. Perus ruisleipä, juustoa ja kurkkua. Yleensä pistän päälle vielä aromisuolaa ja ehkä jotain muuta maustetta. Tuossa on timjamia. Toisen leivän päällä on myös naudanjotainleikettä. Tuo on ihan paras aamupala! Täyttävä, helppo ja nopea.

Sen seuraksi piti ottaa kuppi höyryävää, kuumaa minttuteetä, että päivä pääsi lähtemään liikkeelle!

Olen huomannut muuten, että eläimet aina kertovat jos niillä on nälkä. Ei sen puoleen, on niillä aina omat ruoka-ajat, ja ne osaa oottaa ruokaa juuri silloin. Mutta esimerkiksi vettä ne tulee pyytämään. Mutta en tiennyt, että kasvitkin voivat olla näin fiksuja. Tai sitten olen vain osannut kouluttaa. Nimittäin tämä hyvin kärsineen näköinen kasvini vain kertoo tässä kuvassa, että haluaa vettä.

Tämä seuraava kuva on seuraavalta aamulta siitä kun se sai vettä. Eli ei, se ei ole kuollut. Káikki tuttavani ihmettelevät tätä "suhdetta", mutta minä vain itsepäisesti pidän kasvini, kun muut luulevat sen olevan kuollut. Sehän elää! Pyytää vain vettä!

Tykkäättekö te thaimaalaisesta? Onko teillä erikoista suhdetta kasveihin?