Naisten kohtalo

Juuh. Katottiin sitten tässä yhtenä päivänä Lilja 4-Ever. Ei, en ole ennen nähnyt sitä, ja kuvittelin jotain ihan muuta. Tuo poikkis kyllä vähän varotteli, että se on todella masentava elokuva.
Pari ensimmäistä hämmästystä oli "ai se on venäläinen, en tienny" ja "ai tämä on tällainen elokuva". Odotin koko ajan jotain onnellista käännettä, mutta sitä ei missään vaiheessa ilmestynyt. Elokuva iski toisensa jälkeen kauhistuttavilla kohdilla ja elokuvan loputtua olin niin masentunut, että oli pakko katsoa jakso Housea, että pystyisin nukkumaan.

En osaa sanoa oliko elokuva hyvä vai ei, koska minut ihan oikeasti vain valtasi täysi masennus. Voiko sellainen elokuva olla hyvä? Toisaalta, jos se koskettaa noin syvältä, niin eikö se silloin lasketa hyväksi? Mutten ymmärrä miten joku voi olla hyvä, jos siitä jää niin paha mieli.


Ei kuitenkaan nyt ollut tarkoitus jauhaa siitä oliko elokuva hyvä vai huono, vaan siitä, että tuollaista ihan oikeasti tapahtuu. En tiedä kuinka moni tämän elokuvan on nähnyt, mutta sehän kertoo venäjän huonoista oloista, ja miten naiset ylipäänsä päätyvät huoraamaan. Kuinka opinnot ei kiinnosta ja kotona menee huonosti, kun vanhemmat eivät vain osaa olla vanhempia. Lapset hylätään ja ne asuu kaduilla ja niitä huijataan tekemään asioita mitä ne ei haluu, paremman toivossa. Miten huijarit osaa olla viekkaita ja ystävät petollisia.

Ja vaikka tämä elokuva kertoi venäjästä, sehän ei ole ainoa maa missä tätä tapahtuu. Mun sydäntä se kuitenkin kosketti enemmän, koska se on synnyinmaa ja se on niin lähellä. Kuinka noin lähellä suomea voi tapahtua tuollaista?!


Niitä naisia nyt periaatteessa ymmärrän. Ne haluu pois huonoista oloista ja ne huijataan tekemään vaikka mitä. Mutten miten sairaita miehet sitten ovat, koska ne varmasti tietävät mistä nämä naiset ovat lähtöisin ja mikä heidän kohtalonsa on. Ällöttävää. Ja nämä miehet voivat vielä olla ihan ketä vain!

Tämän jälkeen pistikin mietityttämään tämän meidän yhteiskunnan turhamaisuus. En yleensä jaksa miettiä sellaista, mutta kun nään tällaista ja mietin perään, että pitäisi ostaa uusi mekko tuntuu ihan hirveältä, kun nuo tekevät mitä vain saadakseen pelkästään ruokaa. Voimme siis olla onnellisia, että synnyimme tällaiseen yhteiskuntaan. Onko se sitten väärin, että kulutustottumuksemme ovat tällaiset?


Tämän kaiken masennuksen jälkeen mua hymyilytti vain yksi asia. Se ettei tarvinnu lukea tekstejä, vaan pystyi vaan kuuntelemaan puhetta ymmärtäen ihan kaiken. Aika surullista.



Oletteko nähneet tämän elokuvan? Minkälaisia tuntemuksia se teissä herätti?