Nuppu & Ninja

Selailin tässä tietokoneemme kuvakansioita ja aloin järjestelemään niitä hieman, kun silmiini pisti kuinka hirveän paljon meillä on kuvia rakkaista kisuistamme. En ole ennen tainnutkaan kunnolla kertoa teille heidän historiaansa tai muutenkaan heistä kovin paljoa. Eli ajattelin tehdä pienoisen postauksen heistä. Ainakin nuppu olisi hyvillään, hän on aika linssilude :D



Aloitetaan Nupusta!
Nuppu pieni kultainen tuli minulla, kun vanhempani olivat eronneet. Isä muutti pois ja vihdoin, kun ei allergikkoja ollut kotona suostuttelin äidin, että saisin ottaa kissan (tosin toin kotiin kaksi pentua).
Helmi oli hyvin säikky kissa ja katosi yhtenä päivänä, kun oli hypännyt ensimmäisestä kerroksesta parvekkeelta alas. Etsin häntä pari viikkoa joka päivä ympäri meidän kotialuetta ja koko kaupunginosaa, mutten nähnyt hänestä jälkeäkään. Olin todella murtunut, ja suren hänen peräänsä vieläkin!
Mutta Nuppu kuitenkin oli alusta asti ihan minun kissa. Hoidin häntä alusta asti itse. Ostin hiekat, ruuat ja kaikki muut tarpeet. Opetin kaiken oleellisen. Vaikka hän olikin niin fiksu jo silloin, että kävi itse vessassa heti ensimmäisestä päivästä lähtien!


Nupusta ei harmikseni kovin monia nuoruus kuvia ole, vaikka niitä on kyllä jossain muualla. Kun etsin Helmiä, Nuppu oli aina mukanani. Hän kulki valjaissa, mutta saatoin päästää hänet irti ja juostuaan muutaman metrin, hän jäi odottamaan minua, että tulisin perässä. Hän oppi monta kertaa tunnistamaan reitin kotiin.
Nuppu on myöskin monta kertaa tippunut parvekkeelta. Ai miksi? Kissat rakastavat olla ulkoilmassa, joten annoin heidän mennä parvekkeelle. Hehän kiipesivät kaiteelle, ja jos oli sateinen ilma, kaide oli liukas. Onneksi Nuppu oli niin fiksu, että jäi odottamaan talon viereen, että tulen hakemaan hänet. Vaikka sain sydänkohtauksen joka kerta, kun jotain tällaista tapahtui.
Nuppusen suosikkipaikka yhdessä vaiheessa oli isän sukkalaatikko.


Niin tosiaan myöhemmin muutin isäni luo, kun äiti muutti espooseen, ja kas kumma, eihän hän ollutkaan allerginen kissoille! :o Silloin minulla tuntui olevan aika pitkään masennuskausi ja Nuppu oli tosiaan ainoa, joka ihan tosissaan piristi minua. Nuppu osaa kommunikoida mitä hassuimmilla tavoilla, jotka oppii tunnistamaan hänen kanssaan eläessä.


Nuppu on myöskin hyvin suojelevainen minua kohtaan. Ensimmäisen kerran, kun Tino tuli meille ja jäi yksin huoneeseeni, Nuppu hyökkäsi hänen jalkaansa sohvan alta. Pelotteli kunnolla. Ei huolta, hän ei enää tee sitä. Rauhoittui Ninjan tultua meille. Nuppu siis tosiaan on linssilude, ja poseeraa ihan minkä kanssa ja milloin vain.


Nykyään Nuppu on näin letkeä. Hän ei ole sylikissa, mutta haluaa olla ihmisten läheisyydessä. Hän makoilee aina sohvan selkänojalla, kun katsomme telkkaria. Hän myöskin tervehtii aina vieraita tullen vastaan. Hän pitää melkein ihan kaikista ihmisistä ja kehrää kuin moottori.


Nuppu rakastaa käydä edelleen ulkona. Nyt tosin asumme 5 kerroksessa, joten emme jätä heitä yksin vahtimatta parvekkeelle. Hän on silti onnistunut kiikuttamaan itsensä vaikka minne parvekkeemme kautta. Mm. naapurin parvekkeelle, josta he kerran meille mainitsivat.


Tämä on yksi Nupun lempikellistely asentoja.



Sitten Ninja kultainen riiviö. Hän tuli meille ihan pienenä, kun haimme hänet lentokentältä, minne hänet tuotiin. Minulla oli boksi mukana, mutta hän ei tuntunut viihtyvän siellä, vaan paremmin minun sylissä missä oli lämmin. Lopulta kannoin hänet noin kilsan verran lumityrskyssä takkini alla. Hän oli ihanan rauhassa ja paikoillaan.
Kotona tosin alkoi heti ongelmat, kun Nuppu ei tykännyt Ninjasta aluksi. Ninja joutui nukkumaan minun kainalossa, kun Nuppu murisi koko yön jossain kulmassa. Jo seuraavana hän onneksi alkoi tutustumaan uuteen tulokkaaseen, ja sen jälkeen huomasi, että hänen piti ruveta isäksi ja vastuulliseksi.


Ninja sai nopeasti lempinimen Lihapulla, koska hän söi ihan kaikkea ja ruokahalu oli loputon. Tässäkin kuvassa hän nuolee jotain haarukasta. Ja ei, tämä ei ole yleistä meillä. Nuppu onneksi tottui Ninjaan hyvin nopeasti ja alkoi huolehtimaan hänestä ja katsomaan hänen peräänsä.


Ninja villiinnytti Nupun ja Nuppukin vihdoin alkoi leikkimään, eikä vain loikomaan. Tässä Ninni oli löytänyt uuden kivan paikan missä leikkiä. Yksi lempipaikoista oli myös meidän sänky (kaikki lakanat on ihan revitty), myöskin kukat ja tuolien seassa leikkiminen oli kivaa.


Niin kuin tällä tavalla. Tuosta huomaa kuinka Nuppu esittää sitä viisasta ja vanhaa ja Ninja yrittää ärsyttää häntä.


Yksi Ninjan suosikkipaikkoja pienenä oli akvaarionpäällä. Ehkä sen takia kun siellä oli niin lämmin ja sisällä liikkui hassuja olentoja, jotka näyttivät maukkailta. Nykyään tämä onkin ihan tylsää.


Nyt kun Ninja on vanhentunut hän tykkää loikoilla ihan missä vain. Ja usein mitä hassuimmissa asennoissa. Hänestä on myös tullut hieman arka, ja pakoilee ihmisiä kun tuntemattomia tulee meille. Vasta nyt hän on alkanut tutustua äitiinikin. Sekin johtuu varmaan vaan siitä, kun hän ruokki heitä, kun me olimme provinssissa.


Ninja on meidän kaikkien piristyksen kohde, kun hänelle saa nauraa. Tosissaan kaikille, koska Nuppukin saa osansa siitä. Kummatkin ovat ihania ja hellivät meitä ja me heitä ihan omilla tavoilla. Nykyään he onneksi nukkuvat tällätavalla söpösti yhdessä, auringon paisteessa.



Näinkin hassuissa asennoissa. Nuppu raukalla on tässä joku tauti, joka onneksi lopulta saatiin hoidettua. Raukka kärsi, vaikka silti jaksoi vain leikkiä ja yrittää. Tosin hänen naamastaan lähti ihonpalasia karvoineen, joita sitten löytyi ympäri kämppää. Se oli ihan kauheaa! Onneksi hän parantui, koska olin jo ihan paniikissa!


Meidän pienet hölmöläiset tuovat meille niin paljon iloa, etten edes osaa kuvitelle elämääni ilman heitä!

Mitä lemmikkejä teillä on?

Kysymys:

Kuka tämä on?
Hänestä enemmän juttua huomenna.