Long time no see

Jaahas, ja taas minulla pääsi tupsahtamaan tämä tällainen pitkä väli viime postauksesta. Pahoitteluni. Tulin Uuden Vuoden aattona sitten kunnolla kipeäksi, kun kuume nousi töistä kotiin päästyäni. Ja siitä asti olen ollut aika väsynyt ja toimeton. Ei vain yksinkertaisesti ole jaksanut tehdä mitään. Ja Uusi Vuosikin piti viettää yksin kotona kuumeisena, Jee! Toivotaan, että nyt tämä iänikuinen flunssa jo lähtisi. On tätä yskääkin pitänyt kestää jo kuukausi. Hyvin uuvuttavaa!
Mutta sitten aiheeseeni. Elikkä en ala paasaamaan uudesta vuodesta, koska en tosiaan mitään järkevää silloin tehnyt. Sen sijaan ennen sitä kävin HIM:in keikalla.

En ole bändin mikään erityisen suuri fani, mutta pidän kuitenkin heidän musiikistaan ja tiedän, että suomessa on hyvin harvinaista kuulla heitä. He esiintyivätkin sitten nosturissa 27.12. Ja keikka oli aika mainio. Tosin ihan tupaten täynnähän se oli. Päädyimme toisen kerroksen tarjoilutiloihin, jossa sielläkin ne kaikki hujopit olivat vallanneet ne parhaimmat paikat ja minun piti hyppiä ja tanssia varpaillani, että näkisin edes pienen vilkaisun lavalle. Ja kyllä, lavalle on pakko nähdä. Mitä muuta järkeä on käydä keikalla, jos ei lavalle näe? Ennen HIM:iä paikalla esiintyi myös 45 degree woman, jossa rumpali on kultani perheen läheinen tuttu. Olikin hauska nähdä hänet esiintymässä.


Tässä Ville esittelee hänen banaaniaan, jonka hän lupasi olla liiskaamatta :P

Ja sitten tuossa 2.1 kävimme katsomassa Twilight elokuvan. Ei mikään ihme, että liput piti ostaa jo viikko aikaisemmin, ja silloinkin ne parhaat paikat oli jo viety. Varaaminen ei onnistunut, joten ostaa ne piti. Kun lopulta paikan päälle saavuimme huomasin, että oli hyvä ostaa ne ajoissa, muuten olisimme jääneet ilman elokuvaa. Elokuva toi paikalle melkein enemmän väkeä kuin Harry Potter tai Taru sormusten herrasta. Ja saliin mahtuikin juuri juuri, vaikka se oli Helsingin isoin!



Elokuva itsessään. Noh, toivon, että ne jotka sen halusivat nähdä, ovat jo nähneet, koska pidin sitä lähinnä komediana. Rakastin kirjaa. Sen ihanaa tunnelmaa ja henkilöiden kemiaa. Ja tätä ei elokuvaan onnistuttu saamaan. Minusta tuntui, että elokuvasta yritettiin liikaa tehdä taiteellinen. Mutta suurempi asia oli se, että päänäyttelijät eivät tainneet osata näytellä. Hassuinta oli, että kun Edwardin piti näyttää järkyttyneeltä tai vihaiselta, koko sali repesi nauruun. Bella oli myöskin ihan liian tönkkö. Ihan kuin hänessä ei olisi yhtään mitään tunnetta. Se nyt ihan itsestään selvää, että paikkoja ja tilanteita hieman muutellaan. Mutta se sai elokuvassa vaikutelman, että siinä juostiin alusta loppuun. Ja siitä löytyi muutamia vitsejä joita vain kirjan lukenut ymmärtää. Poikaystäväni siis istui ihan ihmeissään, kun koko sali nauroi. Sinänsä elokuva ei ollut huono. Mielestäni se oli yllättävän hauska, mutta ei se kirjalle antanut oikeutta. Tosin herkkuja siinä sai nähdä. Edwardia näytellyt Robert Pattinson, ei mielestäni täysin vastannut Edwardin täydellisyyttä, mutta päädyin siihen, ettei niin täydellistä ihmistä vain ole, joten he valitsivat seuraavaksi parhaimman. Sitä paitsi hänen hymynsä oli aika todella hurmaava ja sulattava :P Toinen söpöliini oli Jasper eli Jackson Rathbone. Aivan ihana, vaikka aika jäätävä olikin.
Minä kuitenkin suosittelen paljon enemmän kirjoja. Ja ne jotka katsovat vain elokuvan, lukematta kirjaa menettävät paljon!!

Millä keikoilla te olette viime aikoina käyneet? Kävittekö jo katsomassa Twilightin?