Bloggaajat aloittavat blogin kirjoittamisen innostuksesta, inspiraatiosta kirjoittaa jotain, ja jakaa sen muiden saman henkisten kanssa. Alku on ihanaa, kun saa suunnitella kaikkia uusia juttuja joista voisi kirjoittaa ja lukee muiden blogeista kiinnostavimpia uusia asioita. Vähitellen bloggaamisesta tulee päähän pinttymä. Pitää päästä blogimaailmaan heti kun herää ja juuri ennen kuin menee nukkumaan. Koko päivän kuluttaa aikansa miettien sitä maailmaa. Kaikki muut blogaajat, joita ei ole tavannut, vaan on vain lukenut heidän juttujaan vaikuttavat kuin rakkaimmilta kavereilta, jotka tuntevat samoin. Kunnes se karu totuus yhtäkkiä iskee, kun ei ole ketään jolle jutella.
Bloggaajat kuluttavat hyvin paljon aikaa bloginsa ja muiden blogien ääressä. He suunnittelevat tekstinsä joskus päiviä, joskus hetken mielijohteesta. Se on heille rakas harrastus, josta voi tulla joskus hyvä ja joskus paha mieli. Mutta aina siihen panostetaan ja toivotaan, että muutkin sitä arvostaisivat. Sitten kulee, että viettää liikaa aikaa sen ääressä. Liian vähän aikaa sen ääressä. Mikä on totta? Ja mikä on oikein? Kuinka blogimaailma pitäisi liittyä meidän omaan elämään?
Yrittää aina tehdä parhaansa ja ajattelee muita, jotta muille olisi kiinnostavaa, ja jotta samalla saisi itse purkaa kaiken sisältään terapeuttisesti kirjoittamalla. Ja huomaa saavansa vain negatiivisuutta ympäriltään. Arvostaako kukaan sitä, mitä sen tekstin eteen tehdään? Arvostaako kukaan sitä, että sitä ylipäänsä tehdään? Mitä pitäisi tehdä?
(Anteeksi tämä purkaus. Tämä ei liity kehenkään erityiseen. Piti vain vähän purkaa nimen omaan terapeuttisesti vähän ajatuksiaan.)
Bloggaajat kuluttavat hyvin paljon aikaa bloginsa ja muiden blogien ääressä. He suunnittelevat tekstinsä joskus päiviä, joskus hetken mielijohteesta. Se on heille rakas harrastus, josta voi tulla joskus hyvä ja joskus paha mieli. Mutta aina siihen panostetaan ja toivotaan, että muutkin sitä arvostaisivat. Sitten kulee, että viettää liikaa aikaa sen ääressä. Liian vähän aikaa sen ääressä. Mikä on totta? Ja mikä on oikein? Kuinka blogimaailma pitäisi liittyä meidän omaan elämään?
Yrittää aina tehdä parhaansa ja ajattelee muita, jotta muille olisi kiinnostavaa, ja jotta samalla saisi itse purkaa kaiken sisältään terapeuttisesti kirjoittamalla. Ja huomaa saavansa vain negatiivisuutta ympäriltään. Arvostaako kukaan sitä, mitä sen tekstin eteen tehdään? Arvostaako kukaan sitä, että sitä ylipäänsä tehdään? Mitä pitäisi tehdä?
(Anteeksi tämä purkaus. Tämä ei liity kehenkään erityiseen. Piti vain vähän purkaa nimen omaan terapeuttisesti vähän ajatuksiaan.)
4 kommenttia:
Meneekö se tollai, kiva tietää (:
sandy: niin :)
Vähän samoja käynyt itsellä mielessä... Ennen kirjoitin Livejournaliin kavereille eli kirjoitin elämästä, kuulumisia jne. Julkisesti en halua semmoista, vaan jotain sisältöä. Mutta mikä sitten kiinnostaa ja ketäkin... Ei sais kai liikaa miettiä muita blogatessa (ite mietin välillä), mutta tuleehan sitä mietittyä... Varsinkin,kun käy blogilistalla kattomassa tilaajien määrää xD
norppa: no niimpä!! mulla tulee mietittyä vähän liikaakiin, vaikka ehkä se paras juttu tulee sillon ku ei mieti :)
Lähetä kommentti