sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Kiitos!

Kiitos teille kaikille kommentoineille ja muille minua kannustaville! Oli ihanaa lukea teidän kommentteja, niistä tuli oikeasti jo paljon parempi olo!
Olen nyt niin sekavassa tilassa, etten oikeastaan tiedä mitä pitäisi tehdä ja mitä haluan tehdä. En oikeastaan osaa irrottautua, vaikka se onkin se järkevin, ja minua eniten tukevin asia.
En nykyään enää tiedä mikä on oikein ja väärin, kun koko maailmankuvani on vääristynyt ja vasta nyt tajusin sen. Pääni on sekoittunut muutaman viime kuun aikana niin paljon, että nyt tosiaan vasta tuntuu kuin olisin tajunnut kaiken, mutten silti ymmärrä sitä.

Blogin suuntaus ainakin muuttuu nyt hieman. Nyt on kämpän haku aika. JA nyt saatte nähdä miten alan pärjäämään yksikseni eläimieni kanssa. Sovimme, että olemme ystäviä, mutta saa nähdä mitä siitä tulee.. Minun on nyt aika löytää itseni! Huomasin jo hetki sitten, etten oikeasti tiedä mitä haluan elämältäni tai ylipäänsä. Olen melkein koko elämäni tehnyt asiat niin, että sovin ne jonkun kanssa, tai miellyttääkseni muita. Olen löytänyt pieniä uusia puolia minusta. Kuten oikeasti tykkään ihan erilaisesta musiikista kuin olen näyttänyt tykkääväni. Tykkään vaatteista ja ihmisten kanssa olemisesta, mutta myös tykkään vain rauhoittua ja olla. Tosin en tykkää kovinkaan paljon olla yksin. Tykkään jakaa omia asioitani, tuntemuksiani ja kaikkea muiden ihmisten kanssa.
Huomasin myös, että suhteen takia luovuin niin monista asioista ja vasta nyt tajuan, että tulee olemaan rankkaa rakentaa kaikkea alusta asti, mutta kyllä se on varmasti sen arvoista. Minulla on hyviä ystäviä vain muutama, jotka tukevat, mutta he ovat kullan arvoisia.
Minulla on oikeasti aivan ihana perhe, he ottavat minut heti avosylin vastaan, kun sitä tarvitsen. JA minulla on maailman ihanimmat elukat, jotka kaipaavat huomiota ja antavat rakkautta, kun sitä tarvitsen!
Mutta nyt tosiaan pitää alkaa miettiä, että kuka minä olen ja mitä elämältäni haluan. Jos voitte auttaa se on aina hyvä!! :)

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suunnitelmasi ainakin kuulosta hyviltä. Tsemppiä ja jaksamista! Voimahalit:)

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan, koita nauttia tuosta tilanteesta, että saat rakentaa kaiken alusta ja elää niin kuin itsestä tuntuu, se voi olla tosi vapauttavaakin kun on kaikki langat omissa käsissä!

kullanmuru kirjoitti...

SofiaD: Kiitos, toi aina auttaa!! :)

Anonyymi: Niinhän se on. Varsinkin kun oon sellainen ihminen, joka tykkää pitää lankoja käsissään. Mutta tykkään myös jakaa kaiken jonkun kanssa, että katsotaan :)

Jenni Ukkonen kirjoitti...

Uskon kyllä että pääset jatkamaan eteenpäin ja ihania juttuja tapahtuu :) Vaikka nyt on varmasti tosi vaikeaa, niin lopulta kaikki se palkitaan... voimia!<3

kullanmuru kirjoitti...

Jenni!: Kyllä se palkitaan. Kunhan vaan jaksaa yrittää. Toisaalta tämäkin on arvokas kokemus. En nimittäin ole ikinä eläissäni asunut yksin, tai ollut yksin. Olen tottunut tekemään kaiken jonkun kanssa. Joten kyllä tämä on ihan hyväksi vain!! :)

Tuttu tyttö grillireissulta ;) kirjoitti...

Hei!
Alku on aina vaikein, muista se. Päätös kun on tehty, se on jo suuri askel eteenpäin!
Itsekin melkein saman kokeneena; erona se ettei meidän ero ollut mielestäni ollenkaan hyvä idea, emmekä asuneet yhdessä tuolloin. Se on varmasti tosi haikeaa, kun pakkaa kamansa ja muuttaa vihdoin omilleen.. MUTTA sitten olo helpottaa ja pian tuntuu paremmalta kuin pitkään aikaan :)
Me palasimme kuitenkin lopulta yhteen: Juuri kun sain jalat taas alle ja elämä alkoi voittaa, tuli tuo kaksilahkeinen katumapäälle..
Mutta hei, jaksamisia sulle!! <33 Voitais vaikka treffailla joskus (koitan saada sun puhnron jostain käsiini :)). Tiedän miten vaikeeta voi olla tossa vaiheessa, kun ei halua olla yksin :)

kullanmuru kirjoitti...

Tuttu tyttö grillireissulta ;): Kiitos :) Kysy ihan vaikka häneltä itseltään, eiköhän se sen anna. Tai multakin voi kysyä. Olis kyl kiva nähä!! :D

Anonyymi kirjoitti...

tsemppiä sulle! :) kyllä sä selviit, usko pois.