Ai mikä? Noh, keksin tuossa viikko sitten, että olisi tosi hauska "leikkiä" viikon ajan, että me alettaisiin treffailla Tinon kanssa. Aluksi hän hieman epäili ideaa, mutta suostui sitten. Tietenkin se oli hieman hankalaa, mutta sovimme heti aluksi "säännöt" ja esimerkiksi aamuisin ennen kuin hän lähti töihin me "tunsimme" toisemme.
Ensimmäisenä päivänä se oli todella hassua, koska kumpikaan ei oikein tiennyt miten olla, mehän emme muka tunteneet toisiamme, kuitenkin tiesimme miten toinen reagoi mihinkin. Ja se, että asumme yhdessä pisti myös hieman miettimään. Mutta kekseliäisyys on aina hyvästä :) Ensimmäisenä päivänä hihittelimme itseksemme ja mietimme kummatkin, että tämä on hieman tyhmää, mutta jatkoimme kuitenkin.
Seuraavana päivänä olimme kuitenkin molemmat "tarinassa" mukana ja "esitimme" sen mukaan. Vasta loppuviikosta alkoi tuntua sekavalta, kun ei oikein tiennyt mikä oli totta ja mikä ei.
Aloitimme tämän siis maanantaina ja viimeinen päivä oli perjantaina, niin että saisimme kivasti sitten juhlia ystävän päivää.
Meillä oli joka päivä treffit. Kävimme mm. Shakerissa drinkeillä, kahvilassa syömässä salaattia ja kahvilla. Olimme luonollisesti myös paljon kotona, muka toisen kotona.
Kokonaisuudessaan viikko oli ihana. Vaikka tunnemme toisemme ihan täysin, jännitimme yhdessä oloa. Mielestöni se virkisti suhdetta ja sai meidöt ajattelemaan. Ainakin minä harmittelin pariinkin kertaan, etten vain voinut soittaa hänelle ja kertoa asiaani, koska en tekisi niin puoli tuntemattomalle. Myöskin riitely ja kiistelyt jäivät kokonaan pois, koska niinhän ei myöskään käyttäydytä melkein tuntemattoman seurassa. Seurustelun aikana tulee aina ikävä sitä tunnetta, kun ihastuu ja jännittää milloin toinen ottaa yhteyttä, ja tässä tämä tunne tuntui kaksinkertaiselta!!
Moni tietenkin kuvittelee, että meillä menee hyvin huonosti ja haluamme vain parantaa suhdettamme tällaisella yms. yms. Voin sanoa, että hyvin menee ja vaikka tämän tarkoituksena oli vain pieni leikki niin kyllä se myöskin auttoi. Otamme toisemme huomioon taas paremmin ja kummastakin tuntuu kuin olisimme rakastuneet uudestaan. Viikko oli toisin sanoen kummankin mielestä hyvin onnistunut.
Sen jälkeen oli ihana odotella työpäivän verran lauantain iltaista suunnitelmaamme. Menimme syömään Nepalilaiseen ravintolaan Satkar:iin, joka on Tennispalatsin vieressä. Ruoka oli mahtavaa, ja vaikka jouduimme odottelemaan sitä kauan, se ei tuntunut siltä kun oli juteltavaa vain niin hirveän paljon.
Toisin sanoen jos on yhtään romanttinen, seikkailun tai leikkimisen haluinen niin suosittelen kokeilemaan, koska meillä oli ainakin kiva viikko :)
Onko kukaan muu kokeillut tällaista poikaystävänsä kanssa?Niin ja tällaista minulla oli siis päällä eilen treffeillämme. Tosin mekko ei erotu kunnolla, kun tuo lakana roikkuu tuolla takana :S
