Nyt kun joulu on tuloillaan olen pohtinut joulupukkia ja sitä taianomaista tunnetta jouluna. Se on kuin ihan oma satu, joka syttyy joka vuosi. En tiedä johtuuko se koristeista, joulustressistä, koristeista vai joulutunnelmasta, jonka yhdessäolo saa aikaan. Vai johtuisiko se niistä kaikista, mutta ainakin silloin kun oli pieni se oli joulupukki! Tuo mahtava vanha, pitkävalkopartainen ukko, jolla on punainen lakki ja joka tuo hirveästi lahjoja. Toisille enemmän ja toisille vähemmän, mutta lahjoja sieltä aina tulee! Lapset unelmoivat joulupukin tulosta koko vuoden ja hän on joulun kohokohta. Mutta entäs kun on jo niin vanha, ettei joulupukkiin enää usko? No ensin sitä tietenkin pitää tyhmänä, että miksi siihen ikinä uskoi. Mutta nyt vain harmittaa. Miksi se ei voinut olla totta? Vai oliko se sittenkin?
Samalla olen jäänyt miettimään muitakin ihania taru/satu olentoja.
Keijut ovat ihania pikkuisia olentoja, joista tulee aina hyvälle tuulelle. Joten miksi ne eivät voisi olla oikeita? Miksi muka pienet keijukaiset eivät olisi oikeasti olemassa, aina välillä tuomassa sitä piristävää oloa ja ihanaa iloa? Eikö olisi kiva ajatella, että siinä ne keijut taas vilistivät?
Hyvin saman tyyppisiä kuin keijut ovat haltijat. Yleisesti haltijoita pidetään kuin ihmisinä, vain kauniimpina ja ylväämpinä. Kuin he olisivat jumalien ja ihmisten välimuotoja. Haltijoita ajatellessa tulee hieman hauras, haikea, mutta samalla kaunis olo. Ihan kuin jotenkin piilevästi he vaikuttaisivat sisäiseen olemukseen.
Keijuista tulee myös usein mieleen hammaspeikot. Peikkoja yleensä pidetään rumina, pieninä ja ilkeinä, joita ei haluta tavata. Ja lapset on opetettu pelkäämään heitä. Mutta silti, kun hammas irtoaa lapset odottelevat nukahtamista, jotta hammaspeikko voisi vaihtaa hampaan rahaan. Ja kun saadaan tietää, että ne ovatkin vanhemmat jotka vaihtavat rahan, yritetään silti vaikuttaa siltä, että heihin uskotaan, jotta niitä rahoja tulisi vieläkin. Tämä on yksi suosikeistani, vaikken ikinä itse saanut rahaa, mutta varmasti jatkan tämän omille (joskus pitkän ajan päästä) tuleville lapsilleni!
Kaksi hyvin saman tapaista satuolentoa ovat noita ja velho. Kummatkin omaavat taikavoimia, jotka yleensä toimivat sauvalla. Tosin noitiin uskotaan edelleen, he eivät vain taio sauvoilla vaan käyttävät maallisempaa voimaa. Tosin noidat voivat mielestäni olla pelottaviakin, jos he harrastavat mustaa magiaa.
Noidista jatketaankin sitten vampyyreihin, jotka ovat mielestäni eräitä satujen kiinnostavimpia olentoja. Vampyyreista ja heidän voimistaan ja kukistamisistaan on niin paljon eri tarinoita, mutta perus asiahan on se, että he juovat ihmisiltä verta ja muuttavat ihmisiä vampyyreiksi. He eivät myöskään kestä auringonvaloa. Pidän melkein kaikista vampyyritarinoista ja viimeisin innostukseni on se uusi kirja "Houkutus", jota haluan alkaa lukea (kaikille joululahja vinkvink*). Muita hyviä ovat olleet Buffy (kyllä, olen katsonut melkein kaikki jaksot), Interview with the Vampire, the Queen of the Damned ja kaikkia muita. Kuvassa Aaliyah, josta tulen joskus vielä puhumaan!!
Vampyyreistä mieleeni tulee ihmissudet. Toisin sanoen ihmiset jotka muuttuvat täydenkuun aikoihin sudeksi öisin. Nämä kummatkin vampyyrit ja ihmissudet ovat niin kiehtovia, että välillä harmittaa etteivät ne ole oikeita. Tai no mistä sitä tietää? Toisaalta taas, jos niitä on olemassa, en varmaan enää uskalla kävellä ulkona pimeällä!
Samalla olen jäänyt miettimään muitakin ihania taru/satu olentoja.
Keijut ovat ihania pikkuisia olentoja, joista tulee aina hyvälle tuulelle. Joten miksi ne eivät voisi olla oikeita? Miksi muka pienet keijukaiset eivät olisi oikeasti olemassa, aina välillä tuomassa sitä piristävää oloa ja ihanaa iloa? Eikö olisi kiva ajatella, että siinä ne keijut taas vilistivät?
Hyvin saman tyyppisiä kuin keijut ovat haltijat. Yleisesti haltijoita pidetään kuin ihmisinä, vain kauniimpina ja ylväämpinä. Kuin he olisivat jumalien ja ihmisten välimuotoja. Haltijoita ajatellessa tulee hieman hauras, haikea, mutta samalla kaunis olo. Ihan kuin jotenkin piilevästi he vaikuttaisivat sisäiseen olemukseen.
Keijuista tulee myös usein mieleen hammaspeikot. Peikkoja yleensä pidetään rumina, pieninä ja ilkeinä, joita ei haluta tavata. Ja lapset on opetettu pelkäämään heitä. Mutta silti, kun hammas irtoaa lapset odottelevat nukahtamista, jotta hammaspeikko voisi vaihtaa hampaan rahaan. Ja kun saadaan tietää, että ne ovatkin vanhemmat jotka vaihtavat rahan, yritetään silti vaikuttaa siltä, että heihin uskotaan, jotta niitä rahoja tulisi vieläkin. Tämä on yksi suosikeistani, vaikken ikinä itse saanut rahaa, mutta varmasti jatkan tämän omille (joskus pitkän ajan päästä) tuleville lapsilleni!
Kaksi hyvin saman tapaista satuolentoa ovat noita ja velho. Kummatkin omaavat taikavoimia, jotka yleensä toimivat sauvalla. Tosin noitiin uskotaan edelleen, he eivät vain taio sauvoilla vaan käyttävät maallisempaa voimaa. Tosin noidat voivat mielestäni olla pelottaviakin, jos he harrastavat mustaa magiaa.
Noidista jatketaankin sitten vampyyreihin, jotka ovat mielestäni eräitä satujen kiinnostavimpia olentoja. Vampyyreista ja heidän voimistaan ja kukistamisistaan on niin paljon eri tarinoita, mutta perus asiahan on se, että he juovat ihmisiltä verta ja muuttavat ihmisiä vampyyreiksi. He eivät myöskään kestä auringonvaloa. Pidän melkein kaikista vampyyritarinoista ja viimeisin innostukseni on se uusi kirja "Houkutus", jota haluan alkaa lukea (kaikille joululahja vinkvink*). Muita hyviä ovat olleet Buffy (kyllä, olen katsonut melkein kaikki jaksot), Interview with the Vampire, the Queen of the Damned ja kaikkia muita. Kuvassa Aaliyah, josta tulen joskus vielä puhumaan!!
Vampyyreistä mieleeni tulee ihmissudet. Toisin sanoen ihmiset jotka muuttuvat täydenkuun aikoihin sudeksi öisin. Nämä kummatkin vampyyrit ja ihmissudet ovat niin kiehtovia, että välillä harmittaa etteivät ne ole oikeita. Tai no mistä sitä tietää? Toisaalta taas, jos niitä on olemassa, en varmaan enää uskalla kävellä ulkona pimeällä!
Yksi "todellisimmista" satuolennoista on varmasti loch nessin hirviö, joka huhutaan majailevan sckotlannissa. En yhtään osaa sanoa kuinka totta se olisi, kun en siitä kovin paljon ole tarinoita lukenut. Tietenkin se ihmetyttää miten yhdessä järvessä olisi olento mitä missään muualla ei ole. Mutta miten se sitten vetää paikalle miljoonia turisteja?
Legendaarisimpia satuolentoja ovat lohikäärmeet, joita esiintyy varsinkin keskiajan saduissa, kun ritarit taistelivat heitä vastaan. En osaa pelätä lohikäärmeitä, sen sijaan ne ovat todella kiehtovia!!
Ja yksi ihanimpia satuolentoja on todellakin yksisarviset. Ne ovat varmasti myös salaperäisimpiä ja taianomaisimpia olentoja, joilla tuntuisi olevan uskomattomia taikavoimia. Ehkä juuri salaperäisyys siinä on niin kiehtovaa!!
Tuleeko teille muita satuolentoja mieleen? Entäs mitä mieltä olitte näistä olennoista?Tänään kävinkin sitten shoppailemassa töiden jälkeen. Minua ei saisi päästää kauppoihin! Koska löysin tänään niin isoja ihastuksia, että teki pahaa lähteä melkein tyhjin käsin. Toisin sanoen en antanut itselleni lupaa ostaa melkein mitään, ja ne mitä ostin esittelen sitten huomenna!
Muistakaa osallistua näiden blogien arvontoihin:
Maybe I'm Wonderful
Sadun taikaa
Focus on Fashion
